Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 17. marraskuuta 2011

Kotivinkki, osa 2

Vuorossa on sitten tuo Kotivinkki Jouluherkut. Pienellä ennakkopositiivisella asenteella lähdin katsomaan lehteä tarkemmin. Eihän se nyt millään voisi olla ensimmäistä kehnompi. No ei ollutkaan. Mutta nyt on muistettava että olen myös ehtinyt jo katsomaan kunnolla tuota Leivotaan lehteä, joten kovan haasteen edessä oli tämä herkkulehti. Kannessakin luvattiin 73 ihanaa ohjetta, heti oli kaksi vähemmän tarjolla.

Samalla kaavalla oli tämäkin lehti rakennettu kuin tuo Joulu. Ei tietenkään yllättävää kun kyseessä on saman firman tuote, mutta jotenkin tuli sellainen déjà vu fiilis kun noita sivuja selaili. Tämä on jo kertaalleen nähty.

Ja mitä sitten sanoisin noista resepteistä? Leivotaan lehdessä keskityttiin leivontaan. Nyt sentään tehtiin myös ruokia. Piste siitä. Tosin leivontaan keskittyvässä lehdessä nyt en edes oleta löytäväni porkkanalaatikon reseptiä. En kyllä toisealta löytänyt tästäkään lehdestä. Mutta voisihan sitä joulupöytään tehdä palsternakka-lanttulaatikkoa. Mikäli pystyn lukemaan mustaa tekstiä harmaalta taustalta. Ja sitten alkaakin taas nämä valitusvirret, klikatkaa itsenne vaikkapa eduskunnan sivuille ja tutustukaa: Selonteko valtiontalouden menokehyksistä vuosille 2009-2012 kirjoitukseen. Se ehkä on sitten vähemmän masentava?

Oletin että lehden ideana on tuoda uusia ideoita ja reseptejä keittiööni? En ole keittiömestari, joten oikeasti tarvitsen niitä ohjeita. Tunnustan että välillä teen omia sovellutuksiani, mutta tykkään kuitenkin ajatuksena siitä että näen lukea mitä reseptissä lukee. Tuota Sokkokokkia en oikein jaksa edes telkkarista katsoa, minusta se on hieman raaka-aineiden tuhlaamista. Omassa keittiössäni en halua leikkiä sokeaa. Reseptin pitää olla helposti luettavissa.

Noin yleisellä tasolla nuo ohjeet olivat minusta tylsiä. Lusikkaleipää ja Tiikerikakkua. Miksi minulle taas tulee tunne etten ole kohderyhmään kuuluva? Tehdään tässä julkaisussa Rocky Road -lakrististofeetakin. Onneksi lapseni eivät lähteneet tähän projektiin isänpäivän kunniaksi. Tuo heidän reseptinsä oli huomattavasti helpompi. Tiesittekö muuten että piparkakkutaikinasta voi leikata muotoja veitsen ja viivottimen avulla? Tämä verraton vinkki löytyy sivulta 61. Mitä sanoinkaan kohderyhmästä?

Tuleekohan perheeni joulupöytään jos pistäisinkin koko menun uusiksi lehden ohjeistuksen mukaan?
Juustokeittoa ja pähkinätaatelileipää, Paahdettua lohta ja avokadokastiketta, sillikaviaaripallot, kikhernepateeta... Ok, en itse tule ruokapöytään jos tuo patee sinne eksyy, joten: tervetuloa perheeni, mennään vanhalla kaavalla, eikö? Ja lupaan että vuoden uutuus ei ole kikherenistä tehty!

Ei tämä nyt ihan toivoton lehti ollut, oikeastaan kaukana siitä. Taisin keksiä naapureilleni joululahjan tuolta, tosin sekin tuppaa vaihtumaan muutaman kerran ennen joulua, joten nähtäväksi jää mikä se onkaan loppuviimeksi.

Suurin ongelma tuossa lehdessä oli minusta ehdottomasti tuo levottomat taustat. Tahdon reseptini mustalla tekstillä vaalealla, yksivärisellä taustalla tai valkoisilla kirjaimilla kirjoitettuna tummalla, yksivärisellä taustalla. Ei ruutuja, raitoja ja havuja taustaksi.

Ja sitten pitäisi taas värjätä kuusia. Lupasin pisteen ruokaresepteistä...se tekisi 1½ jos verrataan edeltäjäänsä. 2 vihreää puuta riittää kyllä loistavasti tälle lehdelle. Olisi luultavasti jäänyt ostamatta kaupasta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...