Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kutsumattomia vieraita

Hyvää uutta vuotta!

Eilen aamulla meillä kävi kutsumattomia vieraita pihassa. Ihan kolme kappaletta varmuuden vuoksi. Pari kertaa hieraisin silmiäni, mutta siinä ne vaan seisoivat ja ihmettelivät minua. Pelokkaita nuo eivät olleet, sain ihailla niitä kauan, kunnes päättivät hitaasti poistua pihaltamme. 


Koiratkin seisoivat kanssani oven takana ja kitisivät. Enhän minä nyt millään voinut päästää niitä aamupisulle tuonne villiin luontoon? Enhän? Menin itse pihalle heilumaan, mutta eipä nuo kolme juurikaan minusta välittäneet. Olisikohan pitänyt mennä rapsuttelemaan korvan takaa?

Lopuksi oli pakko pistää nuorimmainen ulos, oletin että se tottelee. Kyllähän se totteli, mutta tiukkaa teki. Eka käsky pysäytti, toinen sai pään kääntymään ja kun vielä hieman vedin henkeä lähti neiti lähestymään minua pää painuneena. Selävstikin olisi ollut mukavampi tutustua uusiin kavereihin. Ehkä se palkaksi saatu kalkkunan palanen hieman lohdutti? Sai kuitenkin nuo vieraamme ajettua pihasta ja sain loputkin laumastamme pihalle.

Oletan että nämä ovat metsäkauriita, mutta jos joku tietää paremmin, kuulisin tietysti mielelläni totuuden.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...