Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Luvassa hyviä melontasäitä

Tämä pimeys on rasittavaa!

Odotan lunta kuin kuuta nousevaa. Matkalla töihin sain toki ihailla tätä outoa ilmiötä, mutta kun sitä tulee ylhäältä ja alhaalta ja suoraan päin tuulilasia niin jotenkin se ei oikein kuitenkaan ilahduttanut. Ja kyllähän se sulaa alta aikayksikön kun ulkona on plussan puolella lämpötila. Vettä siellä tulee tällä hetkellä.

Lueskelin aamulla "Bondepraktikan" tietoja tulevasta vuodesta: Kuulema kesä on kuiva ja kuuma, syksy kylmä, kuten ensi talvikin. Luotan tähän: melontasäitä ja kunnon talvi. Tämä vuosihan vaikuttaa oikein lupaavalta! Ja kyllähän tuollainen ikivanha opus ilman muuta osaa ennustaa edelleenkin tulevaa, ilmastomuutoksia tai ei.

Kotona on edelleen luonnollisesti jouluvalot, miehenikin innostui sisustamaan ja portaikossa on nyt yö- (ja päivä)valo. Enpä eksy jos saisin keskellä yötä päähäni lähteä yläkertaan. Enkä eksy myöskään aamupimeydessä, nyt ei tarvitse räväyttää koko eteiseen valoja että näkee portaikossa.

Voin sohvallakin istuessani ihailla tätä valoilmiötä portaissamme. En tiedä onko tämän ratkaisun taustalla oikeasti sisustusvimma vaiko laiskuus. Aiemmin valokaapelit ovat kiedottu kaiteeseen, nyt vaan tungettu nurkkaan. Niin tai näin, minä tykkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...