Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Afrikkaan

Välillä kannaattaa "tykätä" tuolla naamakirjan puolella.


Eilen oli postilaatikkoomme ilmestynyt pahvinen "kirje" jonka sisältä paljastui kolme pientä kahvipussia. Pääsemme maistamaan  alkuperämaakahveja, on siinäkin muuten sanahirviö. Matkustamme siis makumatkalle Keniaan,  Meksikoon sekä Papua-Uusi Guineaan. Kaikkein mieluiten lähtisin tietysti paikan päälle maistelemaan kahvia, mutta käyhän se näinkin.


Aloitimme makumatkailun Afrikasta. Ohjeen mukaan latasimme keittimeen 4 kupillista vettä ja tyhjensimme pussin sisällön suodattimeen. Paahtoaste noissa kaikissa on kolmonen, eli tummempaa kuin perusjuhlamokka. Arvasin että perheemme kahvinjuojat ovat tästä kahta mieltä: minä tykkään ja herra ei.

Herran mielestä oli kitkerää, minusta ihan hyvää. Ei tuo nyt suosikikseni pääse, mutta ei ollenkaan pöllömpi tuttavuus. Kun kahvi vielä oli UHZ-sertifioitu niin se saa siitäkin minulta hieman lisäpisteitä. Voin hyvinkin ajatella ostavani tätäkin kahvia joskus. Ellei joku noista kahdesta muusta mausta pääse suosikiksini. 

Olisi pitänyt leipoa vielä ranskalainen suklaakakku tämän seuraksi niin elämä olisi ollut täydellistä. Paitsi tuon kalorimäärän suhteen, mutta aina ei voi voittaa. Olen muutaman kerran tehnyt aivan syntisen hyvää suklaakakkua, ohjeen mukaan se on parhaimmillaan 3 päivän jälkeen. En uskalla ottaa siihen asiaan kantaa, se ei ole koskaan vanhentunut niin kauan meillä. Itse asiassa en ole varmaan 15 vuoteen syönyt tätä herkkua, pitäisikö tehdä kakku? Kun on vielä noita kahvilaatujakin kokeilematta! Voisiko muuten joku ranskakielentaitoinen kertoa mihinkä suuntaan tuon merkin pitäisi olla tuossa a:n päällä?

Suklaakakku à la Varenne

1 dl vahvaa kahvia
250 g tummaa suklaata
250 g laktoositonta voita
2 dl sokeria
4 kananmunaa

Vuoraa irtopohjavuoka foliolla tai leivinpaperilla. Sulata suklaa lämpimään kahviin, suosittelen vesihaudetta niin taikina ei pala pohjaan. Lisää sokeria ja voita vuorotellen seokseen, sekoita kunnes kaikki ainekset ovat kunnolla sulaneet. Anna seoksen jäähtyä hieman ja sekoita sekaan kananmunat. Suosittelen lämpimästi että todellakin annatte seoksen jäähtyä hieman, muuten kananmunat paistuvat mukavasti. Paistettu muna suklaakakussa ei ole minusta mikään loistava idea! Kaada taikina vuorattuun vuokaan ja paista kakkua noin 60 minuttia (eli tunnin ajan) 175 asteisessa uunissa. Ja nyt seuraa sitten se kaikkein haastavin vaihe: anna tekeytyä jääkaapissa 2-3 vuorokautta. 
Nautitaan kermavaahdon kera, mutta on aivan loistavaa myös jäätelön kanssa. 

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...