Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 3. elokuuta 2012

Rajoittunut?

Olen kivikaudella syntynyt.

Tai sitten en. Kuten jo aiemmin kerroinkin, tutustumme Viaplayhin Buzzador kokeiluna. Ideana siis on että kerron rehellisen mielipiteeni kyseisestä tuotteesta. Pari kertomusta tästäkin aiheesta jo on, tässä nyt sitten se kolmas. Ellette ole tutustuneet noihin aiempiin löydätte ne klikkaamalla tuosta valikosta Buzzador'ia. 

Mutta takaisin tähän kivikuteen. Mökillä päätimme katsoa teinini kanssa elokuvaa ja päädyin katsomaan jotakin mikä ei välttämättä sovi pikkusiskolle. Siispä valitsimme ikärajoituksella 7-11 v. olevan elokuva, esittelyn mukaan kyseessä oli hulvaton komedia. Kuulosti älyvapaalta ja hauskalta. Sopivaa sadepäivän viihdykettä siis.

Emme ehtineet kovinkaan pitkälle ennen kuin kahvini meinasi mennä väärään kurkkuun. Päätin kuitenkin että olen kalkkeutunut ja tämän filmin pitäisi sopia ala-aste ikäiselle. Miten montako kertaa viikossa vanhemmat "harrastavat" ja onko se riittävä määrä ei nyt minun ajatusmaailmassani ehkä ole lapsille sopivan filmin keskusteluaihe, mutta olihan kaverinani teini. Ehkäpä tämä tästä? Perheen mies kuitenkin totesi 15 minutin kuluttua "onko tämä nyt oikeasti sopiva elokuva?" Hieman järkytyin, yleensä hän on se sallivampi. 

Koska filmi kuitenkin eteni ja "vanhemmat" lähtivät ravintolaan ja keskustelunaiheet vaihtuivat arkisimmaksi, päätin antaa elokuvatuokiollemme mahdollisuuden. Ehdimme jopa "pufferointitauoilla" (katso edellinen päivitys jos tauon luonne on epäselvä) puhumaan elokuvan "juonesta". "Vanhemmat" saivat huijattua itselleen pöydän ravintolasta, ottamalla jonkun toisen parin varauksen. Ja sitten pääsinkin oikeasti ihmettelemään ikärajaa. 

Illallistuokion keskeyttää kaksi isokokoista miestä, jotka aseella uhaten lähtevät kuljettamaan pariskuntaamme syrjäiselle kujalle. Siinä sivussa seuraamme perheen äidin (kuvitteellista) tarinaa miehensä oudosta sukupuolielinsairaudesta. Siis ikäraja 7 v? Äiti ja isä lähtevät ravintolaan ja sedät vievät heidät asella uhaten pois sieltä? Meidän perheessä olisi ollut ryntäystä äidin ja isin väliin nukkumaan jos tällaista oltaisiin katsottu 7-vuotiaana. "Sankarimme" pakenevat paikalta lyötyään pahoja setiä päähän laudalla ja sitten alkavatkin aseet puhua. Hetken päästä ollaankin sitten poliisilaitoksella kertomassa tarinaamme ja poliisitädin suurin ongelma tuntuu olevan "onko moraalisesti oikein huijata itselleen jonkun toisen pöytävaraus".  Siinä kun tätä asiaa pohditaan, ketkä saapuvatkaan paikalle? Ne pahat sedät! He ovatkin oikeasti poliiseja....

Elokuvatuokiomme päättyi tähän. Olin saanut, mieheni lailla, tarpeeksi. Koska taas "pufferoimme" ilmoitin tyttärelleni. vaikka kyseessä on "hulvaton komedia", emme kumpikaan ole vielä edes hymyilleet, joten eiköhän tämä nyt ollut tässä. En kuullut vastalauseita, joten sammutimme laitteen. 

Elokuva jäi kuitenkin vaivaaman minua. Olenko oikeasti hurjan vanhanaikainen kun minusta tällainen elokuva ei sovi lapselle? Finnkinon sivuilla ikäraja on 12. Finndancen ja Film-O-Holicin 13. En siis luultavasti ole ihan väärässä mielipiteessäni? Finnkinon sivujen mukaan uudet ikärajat ovat 1.1.2012 alkaen: S, 7, 12, 16, ja 18. Näistä voidaan joustaa aikuisen vastuulla 3 vuotta. Eli tuon säännön mukaan elokuva sopisi 9 vuotiaille aikuisen seurassa. Aika samoihin lukemiin siis päästään Viaplayn kanssa. Toki tuossa on se kahden vuoden heitto alaikärajassa: 7/9 v. Olen siis kai sitten vanhanaikainen ja kivikaudella syntynyt?

Kävin ihan tutustumassa noihin ikärajojen luokittelukriteereihin. Saa elokuvateollisuus olla iloinen etten minä tulkitse noita ohjeita, voisivat olla aika paljon tiukemmat nuo rajat.

Päädyimme nyt kuitenkin siihen, että lapset valitsevat vain ja ainoastaan elokuvia perhekategoriasta ja nekin pitää hyväksyttää vanhemmilla ennen katselua. Tosin se nyt toteutuu muutenkin, salasana kun on vanhempien tiedossa. 

Ja ettei menisi ihan vaan negatiiviseksi tämä palaute, tuonne oli ilmestynyt "Missä kuljimme kerran". Se jäi minulta näkemättä televisiosta, joten voisin oikeasti katsoa elokuvana. Pidin kovasti kirjasta, joten luultavasti ei elokuva sykähdytä, mutta katsotaan. 

Ja jos vaikka pistäisin tytöt tekemään minulle sipsejä. Uimari sa kummitädiltään "chipsikoneen" eli mikroon pistettävän "tarjottimen" jolla saadaan juures siivut rapeiksi ilman öljyä. Ainakin perunoista tulee loistavia. Saisin samalla testattua voiko elokuvaa katsoa täällä ilman pufferointia.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...