Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Ruokaisia taideteoksia

Töihin on otettava lounasta mukaan jos aikoo syödä.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, lähikauppamme ja läheiset pikaravintolat ovat hävinneet katukuvasta, joten ruoka on haettava kauempaa tai tuotava kotoota. Minulle tuo ruoan mukaan ottaminen tuntuu olevan todella haastavaa. Pitäisi muistaa täyttää eväsboksi edellisenä iltana ja vielä muistaa ottaa se mukaan jääkaapista. Vaativaa!

En ollut ennen kuulutkaan japanilaisista lounaslaatikoista, mutta nyt kun olen tällaiseen ihmeeseen tutustunut, kiitos television lapsille suunatun kokkauskilpailun, niin minä tahdon tällaisia. Mistä tämmöistä taidetta saa?


Ja ihan turhaan ehdotatte että on tehtävä itse, minä en saa edes sitä perussoppaa yleensä mukaani. Jos minulle tarjottaisiin salaatti tällaisessa upeassa muodossa olisin varmaan vannoutunut vihannesten popsija. Ajatelkaa: joka päivä oma taideteos syötävänä. Jopa parsakaali näyttää herkulliselta tuolla seassa! Tosin tämä ei ole puhdas salaatti, onhan tuolla riisiä ja joku uppokeitetty liha(?)möykky. Mutta herkulliselta tuo näyttää.

Näitä erilaisia lounaslaatikoita löytyy netistä hurjat määrät. On sarjakuvahahmoja, juhlapyhiä, eläimiä, ruokateemoja... Tuskinpa sitä pääsisi kyllästymään!


Jos joku haluaa perustaa "täytän lounasboksisi" yrityksen, kertokaa ihmeessä. Ja jos kaipaatte lisäinspiraatiota, googlatkaa "bento box" tai katsokaa täältä.

Lempikauppakeskuksessani näyttäisi olevan myytävänä sushi lounasbento. Mutta ei se ole läheskään yllä olevien tasoinen ulkonäöltään. Eikä kauppa ole edes auki kun lähden töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...