...tai ainakin kun laite toimii! Minulta kysyttiin miksi en ole kertonut kokemuksiani Dolce Gustosta. Hyvin yksinkertaisesta syystä, en saanut sitä toimimaan!
Tuo Eve I (eli Eve ensimmäisen) tarina on kovin surullinen, alusta loppuun. Tai no, loppua tuskin tulen koskaan kuulemaan, mutta elinkaari meidän luonamme on surullinen. Eve I saapui kaksi kuukautta sen jälkeen kun olin saanut kuulla hänen tulostaan. Saapumispaikkain oli uusi ja ihmeellinen, mutta siitä olette jo lukeneet. Ellette, tarina löytyy täältä.
Olin kuullut että kahvia saa tilata koneen kotisivuilta ja että koodilla saa jonkun lahjankin. Siispä sivuille rekisteröitymään ihan ensimmäiseksi. Kaikki sujui loistavasti kunnes pääsin kohtaan koodi. Mikä ihmeen koodi? Ei sellaista löytynyt mistään. Pistin sähköpostia asiakaspalveluun ja unohdin koko asian.
Herra oli päättänyt tutustua laitteeseen sillä aikaa ja kohta kuului keittiöstä: ei tämä toimi. Ajattelin pari kaunista ajatusta mielessäni ja lähetin "en minä lue käyttöohjeita edes vahingossa"-mieheni pois keittiöstä. Miten vaikeeta laitteen käyttö oikeasti voisi olla?
Otin käyttöohjeet, tai siis sellaisen kuvakirjan tapaisen vihkosen käteeni. Paljon (mustavalkoisia) kuvia eikä tekstiä. Luulisi insinöörinkin osaavan tutkia sitä, ajattelin aikani kuluksi. Lähdin liikenteeseen ruudusta 1: Liikkuvat osat, molemmat, paikalleen. Jeps, hyvin sujui, ja sitten ruutu 2: vettä säiliöön. Edelleen olin ajan tasalla. Osasin jopa kytkeä laitteen päälle ja vääntää vivusta, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Laitteesta ei tullut vettä! Painelin nappia, väänsin vipua, irroitin vesisäiliön...ei mitään. Siispä kysyin ohjeita sieltä mistä niitä saa myös asiakaspalvelun ollessa kiinni: naamakirjasta. Sympatiaa ja hyviä ohjeita satoi, lopuksi kokeilin jopa kapselin pistämistä laitteeseen, jospa siinä olisi joku kapselintunnistus anturi? Sain kupin pohjalle 6 tippaa ruskeaa nestettä! 5 min työn tuloksena nuo tipat ja koneesta tipahtanut kuppi. Jospa se onkin kahvikuppien hierontalaite?
Seuraavana päivänä soitin asiakaspalveluun jossa oltiin vakaasti sitä mieltä että laitteessa on ilmakupla jossakin ja se lähtee vesisäiliötä pumppaamalla. No säiliötä pumapttiin aika monta kertaa, huonolla menestyksellä. Viikonlopun jälkeen uusi soitto ja silloin pyydettiin toimittamaan laite Arkadiankadulle. Vaikka rakastanikin syntymäkaupunkiani, ei tulisi mieleenikään lähteä kuskaamaan kahvinkeitintä huoltoon yhtikäs minnekään. Ihan riittävästi noita ajokilometrejä tulee muutenkin. Kysyin voisinko viedä lähimmälle jälleenmyyjälle, mutta se ei käynyt. Ikävää, minä en kuitenkaan ota vapaata töistä keittimen takia, joten päädyin vaihtoehtoon: pistän sen roskiin. Se ei käynyt. Koskaan ei laitteessa ole ollut tällaista vikaa, he tahtovat sen tutkittavaksi. Ihan vapaasti, sen voi noutaa, virka-ajan ulkopuolella, ihan meiltä kotoota. Voin jopa pistää sen portaille odottamaan virka-aikanakin.
Puhelu toki jatkui: olenko yrittänyt rassata putkea pienellä mukana tulleella työkalulla. No en, missä se työkalu on? Minulle kuvailtiin kohta, mutten löytänyt mitään työkalua. En edes käyttöohjeen sivun 10 kuvan avulla. Sellaista vempaita ei vaan ollut mukana.
Tiedän ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa, mutta harvemmin on ollut näin hankalaa saada apua kun ei saa laitetta toimimaan. Sen pumppaamisneuvon lisäksi olen ainoastaan kuullut ettei tällaisia vikoja ole. Miksi ihmeessä sitten tuo pumppaamisneuvo on niin yleinen? Jos ei ongelmia ole? Samaa neuvottiin niin naamakirjassa kuin asiasneuvonnassa, missä sinäänsä toki oltiin todella herttaisia. Siitä pisteet firman työntekijälle! Ja jos ongelmia ei ole niin silloinhan tuossa koneessa on ihan selvästi vikaa!
Loppuviimeksi pääsimme yhteisymmärrykseen maahantuojan soittaessa. Selitin uudestaan etten todellakaan aja laiteta mihinkään osoitteeseen eikä minua kiinnosta pumpata säiliöllä kertaakaan. Olen pumppaukset tehnyt. Edelleen tahtoivat laitteensa tutkittavaksi ja kun kysyin onko mahdollista pistää se asiakaspalautuksena sain vastauksen: jos jaksat viedä sen postiin. Olikohan toisen pään tyyppi hieman tympääntynyt minuun? Lupasin että samalla kun haen uuden laitteen vien vanhan postiin. Tosin pakkaan sen tavalliseen pahvilaatikkoon, alkuperäispakkaus kun on hävitetty.
Torstaina se sitten saapui! Eve II. Pikkuiseni oli mukana avaamassa pakettia ja hänen kommentinsa oli: äiti, tämä esite on väreissä! Tervetuloa 2000-luvulle lapseni. Se koodivihkonenkin kuului siis tähän pakettiin! Ja se kummallinen vempainkin oli paikallaan. En tosin ole käyttänyt sitä, ei ole ollut tarvetta, mutta löysin sen ihan siitä reiästä jossa sen kuuluikin olla. Sen sivun 10 kuvan mukaan siis. Tämän laitteen kanssa jo alkutilanne siis oli aivan toisenlainen.
On se kuulkaas helppoa tuo Guston käyttö: virta päälle ja kytkin asentoon kuuma: vettä tulee iloisesti läpi! En pumpannut kertaakaan, en katsonut , niitä siis ei voi lukea, käyttöohjeita, ihan vaan maalaisjärjellä pärjäsin. Tosin olin kyllä katsonut ne ohjeet Eve I tullessa taloon. Silti olen sitä mieltä että laite jossa on yksi nappi ja kaksi vipua ei voi olla mitenkään kovin monimutkainen käyttää. Kahvinkeittimeenkin pistän vettä ja kahvia ennen kuin kytken virran päälle.
Tänään on sitten koko perhe juonut kertakäyttöampulleihin pakattua lämmintä juomaa. Laktoosittomia noista ei ole yksikään maidollisista, ja suurin osa sisältää myös valkoisen kapselin. Ja voi luoja tuota jätteen määrää. Ei ole mikään ekoteko tämän laitteen hankinta. Juoma on toki hyvää, tosin join chococinoni ilman maitoa. Ei taida minusta tulla Gusto fania, ihan tämä jätepolitiikan takia. Perheen muista en ole niinkään varma. He ovat aika herkästi lahjottavissa makunystyröiden kautta.
Kuva Guston kotisivuilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti