Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 25. lokakuuta 2012

Ä niin kuin Äiti


Äitien tekemä ruoka

Tästäkin olen kertonut monta kertaa. Joulupöytämme on yhteistyön tulosta ja ruokaa tehdään useassa keittiössä. Ja koska en viitsi tehdä laatikoita niin "meidän äiti tekee minun laatikkoni". Niitä sitten jatkojalostetaan muskotilla, kermalla, voilla ja kinkkuliemellä. 

Mutta onneksi meillä ei tarvitse tapella kenen äiti tekee ne parhaimmat ruoat, kaikki pöydästä löytyvä on suorastaan herkullista!


Äidit olivat pääosissa teidänkin ehdotukissanne:

Äiti

Hyvin tärkeä henkilö, myös jouluna!

Äidin joulusukka

Näitä on kuulema kaksi ja ne ovat raidalliset ja tehty villasta. Villasukat ovatkin aivan huippujuttu! Ja Novitan Raita helpottaa ihan huomattavasti elämää, jos tahtoo raidallisia sukkia siis.

Ähky

Paha sairaus, sitä ei kannata itselleen hankkia. 

Ärtsoppa

Uimarimme ehdotus. Ei sinäänsä hassumpaa, koska kinkunjämät voi hernekeittoon upottaa. Yksi ongelma tässä kuitenkin on: inhoan herneitä. Ja olen koulussa kerran hernekeittoa tehnyt, tai siis minä en sitä tehnyt vaan luokkakaverini, mitään niin järkyttävää en ole eläessäni syönyt! Minä tein pannukakkua, sitä pystyi sentään syömään. Se keitto oli vetistä suolalientä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...