Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Ensimmäinen

Maailmasta löytyy ainakin yksi joululaulu jota, melkein ainakin, inhoan.

Twelve days of Christmas. Onko typerämpää rallatusta olemassa?

Olen oikeasti yrittänyt oppia ymmärtämään mikä tässä laulussa on ideana, ja onhan se selvinnytkin, mutta silti, ei se muutu sen ihanammaksi! Tämänkin taustalla on luultavasti alunperin ranskalaiset? Ensimmäistä kertaa rallatus on julkaistu Englannissa 1700-luvulla, joten kauan sitä on lauleskeltu. Tosin ei minun toimestani. Variaatioitakin siitä on satoja ja taas satoja, ei kai sinäänsä niin ihmeellistä jos sitä on rallateltu vuosisatoja.
Jos joku teistä ei tiedä mistä laulusta puhun, youtube auttaa:



Mutta käydään nyt ne numerot läpi, kuitenkin. Kun kirjaimet jo saivat omat tekstinsä!

Nuo kaksitoista joulun päivää ovat muuten päivät joulusta loppiaiseen. Tälle laululle on olemassa kristillinenkin tulkinta, minä nyt kuitenkin aion tulkita sen ihan omalla tavallani!

" On the first day of Christmas, my true love gave to me: A partridge in a pear tree"

Jonkun version mukaan lahjojen jakelija olisikin äiti. Ei kai yksikään äiti ole niin typerä että lahjoittelee tällaisia lahjoja? Pakko olla se "True love" asialla, rakstuneena tekee kaikenlaista hölmöä.

Ajatellaan nyt tuota päärynäpuussa istuvaa lintua. Aitokana kyseessä, lienee huomattavasti tutumpi lukioilleni peltokanana? Sekin on muuten kummallista että eläimille piti kehitellä uusia nimiä. Tikutakut ovat ehdoton pohjanoteeraus noista ehdotelmista.

Mitä ihmettä tuo kanalintu sitten tekee puussa? Eivätkö ne juurikin pysyttele pelloilla eli maassa. Ja onko kyseessä fasaani, riikinkukko vaiko viiriäinen? Vai mikä lintu? Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi puutarhaansa päärynäpuuta jonne on köytettynä kiinni  kalkkuna? Tietysti kalkkuna kuuluu joulupöytään ja jos se on ollut pakastekalkkuna niin ok, mutta erityisen elintarvikehygienistähän tuo ei ole, lähetellä raakapakastetta köytettynä puuhun. Ellei ulkona ole parikymmentä pakkasastetta tai kuljetus tapahdu pakasteautolla niin tuo kalkkunamme sulaa. Ja sen seurauksena syöjä sitten kärsii ruokamyrkytysestä. Ei ollenkaan hyvä asia. Suorastaan aika ällöttävää joulun aikaan palvoa Arabia-jumalaa. Tai oikeastaan ihan sama ja sama mihin aikaan vuodesta sen Ido pöntön eteen pitää polvistua.  Sitäpatsi, kuka tahtoo sen pakasteen vasta joulun jälkeen? Silloin ainakin meillä aletaan olla aika kyllästyneitä jouluruokaan.

Eikä sitä puutakaan oikein joulun välipäivinä tahtoisi, ei sitä silloin voi istuttaa. Tosin jos sekin tulee umpipakastettuna, tuskinpa on tarkoitettu istutettavaksi. Onkohan ideana ollut että puu haloiksi ja uuni lämpimäksi? Umpijäässä olevan päärynäpuun hakkaaminen haloiksi onkin sitten haasteellinen homma. Voi olla kuulkaa sairaalareissu edessä jos kirves lipsahtaa. Onkohan tässä ollenkaan ajateltu vastaanottajaa. Ja onkohan lähettäjä sittenkään mikään true love? Psykopaatilta tämä alkaa vaikuttaa!

Voitte muuten ostaa tällaisen koristeen itsellenne täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...