Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Suorastaan hieman pelottavaa

Tuijoitan suu auki tuota laskuriani.

Kun vajaa vuosi sitten perustin blogini, se oli enmmän tällainen "kerään jouluideani ja lempiresptini yhteen paikkaan"-idea. Ajattelin että voin vielä jakaa ystävillenikin näitä ideoita joita keräilen sieltä täältä, naamakirjassa kun ne tahtovat hävitä hurjaan uutisvuotoon.

Mietin silloin jaksaakohan kukaan eksyä tänne, mutta totesin että saanpahan purkaa jouluajatuksiani vaikka jokaisena päivänä jos siltä tuntuu. Ilman että kukaan rasittuu likkaa. Ja jos vuodessa satakin ihmistä eksyy blogiini niin se on ansainnut paikkansa bittiavaruudessa.

Ihan joka päivä en nlogia päivitellyt kesällä, oli tuo melontablogimme ajankohtaisempi silloin. Loppukesästä katselin kuitenkin kävijämääriä täällä hieman tarkemmin ja ajattelin itsekseni: oho, vuodessa taitaa tulla 5000 vierailijaa, aika hurjaa!

3 viikkoa vielä, ja se vuosi on täynnä. Ja käviöitä on tällä hetkellä reilu 7000! Olen yllättynyt ja hieman kauhuissani. Mites tässä näin kävi?

Olen hieman ihmeissäni mutta ennenkaikkea  kiitollinen teille kaikille! Jossakin vaiheessa on joku ideoista selvästi puhutellut teitä jos jaksatte tulla tänne aina välillä niitä kurkkimaan.

Pienestä lumipallosta taisi kasvaa ihan lumiukon alaosaksi kelpaava jättipallo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...