Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Lisää myrkkyä

Olen ihan ihmeissäni!

Mieheni osti minulle joulutähden, jostakin syystä hän ei suostu uskomaan etten saa niitä pysymään hengissä. Uskomatonta kyllä, minulla on jopa kaksi kuukivaa joulutähetä täällä, ollut jo kauan! Sen olen jo oppinut aikoja sitten, etteivät nuo siedä kylmää ollenkaan. Luulisi että kukkakaupassakin tämä tiedetään. Interflooran lähetin, pari vuotta sitten, oveen jättämä kukka ei kestänyt tuntiakaan kotonani. -20 asteen pakkanen ei ollut yhteensopiva kukkalähetyksen kanssa. Lehdet menivät rullalle ihan silmien edessä ja tippuivat masentavan nopeasti.

Isoäitini oli varsinainen fakiiri joulutähtinsä kanssa. Ne kasvoivat isoiksi puiksi ja vaikka joulutähteä ei kuulema saa kukkimaan uudestaan ilman "pimeä"-käsittelyä niin voin kertoa että se on täyttä pötyä. Isoäidin puu seisoi makuuhuoneen ikkunassa ja kukki vuodesta toiseen ilmaan mitään ihmeellistä käsittelyä. Se pidettiin kosteana, ei märkänä ja viihtyi vallan mainiosti patterin yläpuolella vetoisessa ikkunassa. Tosin talveksi puun ja ikkunan väliin pistettiin koristetyyny, estämään vetoa.

Tämäkin joulun kaunotar on muuten myrkyllinen. Ja allergisoiva!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...