Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Uusintaa

Tännehän eksyy!

Uimarimme päätti että haluaa samanlaisen kakun kuin viime vuonna. No, samanlaistahan hän ei saa, kun äidistään on kyse, mutta pitihän se resepti sitten kaivaa esille. Toki täältä ne reseptit löytyvät paljon helpommin kuin epämääräisistä paperilappusista keittiöstä, mutta oli täälläkin käsittämätön määrä kakkureseptejä. En tajua miten se on mahdollista. Tämän blogin ideahan oli kerätä yhteen paikkaan lempireseptini. Jouluna sitten vaan avaan blogin ja ne ovat siinä. Koska tämä blogi alkoi elää omaa elämäänsä?

Helpottaakseni omaa elämääni, ja toivottavasti myös mahdollisten lukioitteni, pistin tunnisteet uuteen uskoon ja kakut ovat nyt sitten omien "alatyyppiensä" mukaan merkittynä. Jos sitten vaikka ensi vuonna ei tarvitse selata ihan koko blogia...Tosin, en nytkään selannut kuin yhden tunnisteen ja huomasin että mehän olemme tehneet vaikka ja mitä viime vuonna. Oikeastaan tällainen nettipäiväkirja on aika hauska keksintö! En muista juurikaan kaivaneeni vanhja päiväkirjojani esille. En edes tiedä missä ne ovat. Autotallissa? Toivottavasti kukaan ei niitä löydä, ne voivatkin olla aika erikoista luettavaa. Teiniminäni ajatuksia.

Mutta suklaakakku oli siis teemana tänään. Uimarilla on treenit, mutta luistelija lupasi uhrautua ja leipoa kanssani kakkua ja muffinseja. Nekin ovat muuten retroa, tosin tällä kertaa ilman chilikinkkua, tilalla tavallista kinkkuleikettä. Syy tähän luistelijan leipomisintoon lienee tuossa sanassa suklaa, jonkun on ihan pakko nuolla nuo kipot ja kupit ennen astianpesukoneeseen laittamista. Koirille niitä ei voi antaa, suklaa on myrkkyä!

Uimari leipoi itse eilen muffinseja, joten odotettavissa on siis päivityksiä lähiaikoina aikaan tiuhaan tahtiin. Ja se viikon korttikin pitäisi esitellä. Kuka väittää että joulu meni jo? Blogihan käy kuumana näköjään.

3-suklaan kakku vuosimallia -13

150 g Jyväshyvän Kauranen keksejä (eivät muuten ole laktoosittomia, mutta kotimaisia)
50 g laktoositonta voita
6 dl laktoositonta vispikermaa
400 g Viola maustamaton tuorejuusto, laktoositon
130 g tummaa suklaata (mitä tummempaa sitä selvempi ero maitosuklaakerrokseen)
130 g maitosuklaata
130 g valkoista suklaata
9 liivatelehteä
1½ dl laktoositonta maitojuomaa (suosin Valion Eilaa)

Murskaa kesit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Levitä voipaperille irtopohjavuokaan. Siirrä jäähtymään.
Täyte: Pistä liivatelehdet (ainakin 3 niistä) kylmään veteen. Vaahdota 2 dl kermaa, sekoita joukkoon 1/3 tuorejuustosta, sulata tumma suklaa ja sekoita se kermaseokseen. Kuumenna maito ja sulta 3 liivatelehteä maitoon. Kaada maito täytteeseen. Kaada ensimmäinen täytekerros pohjan päälle ja siirrä kakku taas hyytymään. Tee uusi täyte maitosuklaalla, kaada edellisen kerroksen päälle ja siirrä hyytymään. Tee vielä kolmas täyte valkosuklaalla ja kaada se kakun päällimäiseksi kerrokseksi. Siirrä kakku hyytymään.

Koristele oman maun mukaan, tuoreet mansikat voisivat olla ihania, mutta tammikuussa hyvien mansikoiden saaminen on turha toivo.

Aika hauska tästäkin kakusta tuli. Ja maku oli ihan hyvä näinkin.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...