Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Suolaa

Joulupukki toi minulle purkillisen suolaa.

Tunnustan olleni Herbamaren nimeen vannova, mutta nyt olen, joulupukin avustuksella, löytänyt kotimaisen kilpailijan. Tai kotimainen ja kotimainen, suola nyt tuskin on kotimaista, mutta valmistusmaa on Suomi. Loistavaa! Eikä tuote ole ollenkaan hassumpaa, itse asiassa se on oikein hyvä minusta.

Suolaa tässä tuotteessa on 72%,  Herbamaressa 94%, joten suolan kulutuskin luultavasti vähenee entisestään. Yrttien makukin on oikein miellyttävä, persilja, basilika, liperi, meirami, rosmariini ja timjami, kaikki sellaisia joita voisin käyttää muutenkin. Lisäksi vielä glukoosia, sipulia ja valkosipulia. 

Kun vertaan tuota listaa Herbamaren niin siitä löytyisi selleriä, purjoa, krassia, ruohosipulia ja merilevää, noiden edellä mainittujen lisäksi. Eikä glukoosia. "Herbis" on luomua, sitä ei kotimainen tuote väitä olevansa. 

Uskon että meillä on jatkossa tätä kotona, mutta katsotaan nyt. Ainakin ensimmäinen purkki on löytänyt paikkansa keittiöstä.

Ja vaikka ei kyseessä ole joulutuote niin annetaan joulukuusia joka tapauksessa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...