Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Ystävän opettamaa

En osaa leipoa pullaa.

Tai en siis osannut, onneksi on ystäviä jotka osaavat ja ovat valmiita opettamaan. 14 vuotta sitten sain reseptin jolla jopa minä onnistun. Istuin nauttimassa aivan ihania pullia ja kysyin miksi nuo pullat olivat ihanan kuohkeita kun taas minun pullani ovat kivikovia korppuja. Salaisuus on kuulema kananmunassa. Sitä ei saa pistää taikinaan.

Antaisin ilomielin kunnian tästä reseptistä sen antaneelle, mutta koska yritän kunnioittaa toisten yksityisyyttä niin...kiitos ystävä, ihan kaikesta, ennen kaikkea ystävyydestä, mutta myös kaikista ihanista resepteistä!

Olen tuon alkuperäisen reseptin saanut sähköpostitse, lisään omia kommenttejani sulkuihin.

Sähköpostipullat

7 dl (laktoositonta) maitoa
pala hiivaa (50 g)
2-3 tl kardemummaa
1 tl suolaa
1½ dl sokeria
50 g voita
vehnäjauhoja (13 dl + 2 dl, katso teksti)

Kädenlämpöiseen maitoon hiiva ja muut jutut, jauhoja sen verran, että irtoaa reunoilta. Mieluummin liian vähän kuin liikaa. Alusta taikina ja sen jälkeen kohota lämpimässä. Sanovat, että puoli tuntia, älä usko: valuu pöydälle. Rapiat vartti lämpimässä vedessä se taikinakulho niin se on siinä. Jos tarttuu käsiin, kun kumoat ja alat leipoa (tekee niin aina) lisää koko taikinaan jauhoja (se 2 dl riittänee) ja alusta siinä pöydällä hetki.
(Anna nousta liinan alla kun uuni lämpenee, voitele munalla ja ripottele pintaan raesokeria)

225 astetta kunnes kypsiä (12-15 min). Jos mustuvat, ylikypsiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...