Olin ihan oikeasti päättänyt, etten osta yhtään siementä ennen kuin olen päättänyt minne pistän mahdolliset taimenet ulkona kasvamaan. Joka vuosi tulee hankittua siemeniä eivätkä ne kaikki edes välttämättä päädy multaan. Käsittämätöntä touhua, ihan oikeasti!
Pari vuotta olen kinunut mieheltäni apua että saisin kasvimaani perustettua kalliolle. Tänä vuonna sen on tultava! Siemenluettelot ilmestyivät nimittäin! Minä vaan ktselin niitä, mutta jostakin kumman syystä siemeniä kuitenkin tupsahti postipakettina kotiini. Ihan outoa! Pahimmassa tapauksessa saan nuo yrttini tungettua tuohon vanhaan parvekelaatikkooni, mutta kun nyt ihan oikeasti tahtoisin sen kasvimaani. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, eikö niin, joten melkein valmishan tuo jo on! Nyt pitäisi vaan saada ne vanhat rikkaruohopellot multineen raavittua tuosta kalliolta pois ja sitten uutta tilalle. Ja hieman kehikkoa ympärille. Helppoa kuin heinänteko!
Mieheni nyt ei ollenkaan ymmärrä miksi kukaan tahtoisi mitään vihreää edes ikkunalaudalle, ainut vihreä jonka hän ymmärtää on sellainen jonka voi tasata moottorileikkurilla. Tai joka suhisee. Viime vuonna herra hankki uuden, punaisen ruohonleikkurin tuota pikkulänttiämme varten. Ja suhinaa käymme ihmettelemässä sitten Arielin avulla. Pitäisi herran olla ihan tyytyväinen että hortonomi minussa nostaa päätänsä. Se tarkoittaa että myös melontakausi on alkamassa!
No, koska kasvimaata ei vielä ole ulkona, ja vaikka olisikin niin se olisi lumen peittämä, olen täyttänyt keittiön ikkunalaudan yrteillä ja multa-astioilla. Kasvamassa on "rainbow treasure"-mansikkaa, rosmariinia, persiljaa ja sitruunamelissaa. Valmiita ruukkuyrttejä taitaa olla viittä eri lajia. Pitää varmaan huomenna käydä tuolla Clasussa katsomassa heidän pikkuista kasvihuonettaan. Noita purkkeja on nimittäin oikeasti aka paljon ja lisää on tulossa! Innoistuin nimittäin myös perhosia houkuttelevista kasveista! Ne olivat niin kauniin punaisiakin. Aikankin kuvassa.
Tuota sateenkaarimansikkaani odotan innolla. Toivon todella että saisin sen amppeliin saakka ja mielellään vielä satoakin. Meillä nuo amppelimansikat ovat olleet suosittuja, välillä on joutunut ihan olemaan erotuomarina kun suosio on ylittänyt tarjonnan. Ainakin tuo on kauniin näköinen erivärisine kukkineen. Toivottavasti totuus vastaa kuvaa.
Ja etteivät siemenet vaan loppuisivat kesken päätin hankkia vielä saksalaiskaupasta tomaatteja. Yksi amppeli saa toimia tomaattikasvihuoneena tänä vuonna! Omia kirsikkatomaatteja, ei siis marjatomaatteja, suuren borkkolisodan kokeneet tietävät mistä puhun, suoraan amppelista! Kuolaan jo nyt! Hieman skeptinen olin kyllä kun hankin ruokakaupasta siemeniä, mutta katsokaa nyt näitä pieniä amppelintäytteitä. Ne ovat suloisia! Ja jos nuo kaikki aikovat kasvaa isoiksi taimiksi taitaa aika monta amppelia roikkua ulkona tänä vuonna!
Nyt pitäisi vielä päättää minne tahdon tunkea hajuherneitä, jouluruusuja, pioniunikkoa, kesäharsoa, revonhäntää...yritihän tulevat sinne kasvimaalle. Siitä tulee muuten iso! Vielä on kymmenkunta siemenpussia odottamassa että lumet oikeasti sulavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti