Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Rakkaudella opetettu

Isoäitini oli ihana ihminen!

Häneltä olen oppinut hurjan paljon erilaisia asioita joista on ollut hyötyä vuosien varrella. Ja hurjasti asioita jotka nostattavat hymyn huulille, ihan kesken kaiken.

Isoäitini opetti muun muassa että valehteleminen on rumaa. Joskus on kuitenkin syytä kertoa "valkoisia valheita" ettei loukkaa toisten tunteita. Jos kaveri esimerkiksi on ostanut uuden leningin ja kysyy pidänkö siitä, tulee vastata kyllä, se on kaunis. Ja kipaista nurkan taakse oksentamaan.

Kysyin aikoinaan mummilta vietämmekö yhdessä hänen 100-vuotispäivää. Sain pitkän kiristyksen jälkeen vastauksen "kyllä". Mummi yritti kierrellä ja kaarrella ettei sellaisia asioita voi tietää, mutta minun maailmassani mummi tiesi kaiken. Kaipa se oli sitten sellainen valkoinen valhe? Ensi vuonna nimittäin vietetään, mutta juhlakalu tuskin tulee paikalle. Tai tuleehan hän, sillä mummi tiesi kanssa että ihminen jota rakastaa oikeasti ei koskaan kuole. Hän kulkee sydämessä mukana, aina. Aikuinen minä on sitä mieltä että minua on huijattu, mutta totta sekin toki on, ettei mummi ole poissa vaikka en häntä näe. Joka päivä tulee ajateltua, tänään erityisen paljon.

Syy ajatteluun oli kakkupohja. En ole erityisen hyvä sellaisten tekemisessä ja mietin millä reseptillä yrittäisin tällä kertaa. Ja yhtäkkiä olinkin mökkimaisemissa, kaasulieden ääressä ja kuuntelin miten mummi opetti miten tehdään kakkupohja. Miten ihmeessä voin muistaa tällaisia? Kaikenlaista muuta opittua olen kyllä onnistunut unohtamaan! Ehkäpä mummin opetustapa oli sitten mieluisampi kuin muitten?

Taika tässä kakussa on että pitää tietää montako vierasta aikoo maistella kakkua. 2 syöjää/kananmuna on virallinen mitta!

Koska meitä on 11 syöjää, päädyin 5 kananmunan kakkuun. Ja kaikkea muuta tulee sitten yhtä paljon kuin munia! Lisäksi tarvitset 2 samanlaista korkeaa lasia!

Kakkupohja 

kananmunia 
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
leivinjauhetta

Riko kananmunat lasiin. Kaada toiseen lasiin yhtä paljon sokeria kuin toisessa on munia (eli pinnat samalle tasolle). Siirrä sokeri vatkauskulhoon. Kaada lasin pohjalle hieman perunajauhoja (noin 1/4) ja päälle vehnäjauhoja kunnes pinnat ovat taas samalla korkeudella. Lisää vielä vajaa ruokalusikallinen leivinjauhetta pinnalle.

Vaahdota munat ja sokeri ja käännä sekaan vielä jauhoseos. Paista 175 asteessa noin 50 min. 

Näin hyvin en ole vielä koskaan onnistunut kakkupohjan kanssa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...