Siitä on vuosia kun meillä viimeksi oli siili pihassa, se tosin asui pihassa viitisen vuotta ennen kuin siirtyi rahisevimpiin lehtikasoihin.Mitä sille tapahtui jäi mysteeriksi, sen "nahka" löytyi kallioltamme. Tänään sellainen sitten taas pitkästä aikaa nähtiin! Toivon todellakin että tämä söpöliini jäisi pihapiirimme tepastelemaan. Koirista huolimatta pihamme on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin tuo uusi asfalttitiemme. Siihen nähden että aluella on 30 rajoitus on autojen nopeudet aika päätä huimaavat. Ainakin jos on siili.
Ajattelin heti huomenna käydä ostamassa kissanruokaa, sitä kun ei löytynyt kaapista. Kunnes aloin miettiä asiaa tarkemmin. Laktoositonta maitoa sentään löytyi, mutta siilimme keskittyi tosissaan kuivien lehtien naposteluun, ei maito kelvannut edes janojuomaksi. Voihan se olla että noissa lehdissä oli etanoita, niitä kun pihapiirissä riittää. Toivottavasti "Ikke" saa ne tuhottua kokonaan. Toukkia ainakin tuolla mullassa ryömii, niitä olemme punarinnan kanssa yhdessä metsästäneet kun viime keväänä tuhosin pensastamme. Siinä samaisessa ryteikössä tuo siili nyt sitten asustaa. Gekkoruokaakin on pihassa ihan riittävästi, joten sirkkojakin voi lemmikkimme syödä. Ihanaa, olen saanut biologisen torjunta-aseen! 80 g hyönteisiä vuorokaudessa on enemmän kuin itse saan tuhottua. Itse asiassa tuo taitaa päästä ruokinnan piiriin vasta syksymmällä. Aika terveen, ja kiukkuisen, oloinen tuo oli. Toistaiseksi saa siis tyytyä vesiastiaan.
Ja mikä ihaninta. Syksyllä voin kasata lehdet kasaksi, peittää ne havuila jamuovilla ja tarjota siilillemme talvipesän. Pääsen helpolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti