Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Päivä 21

Rumin/oudoin jouluesine jonka olet nähnyt ja jota et itsellesi tahtoisi

Eipä nyt suoralta kädeltä tule tällaisikaan mieleeni, mutta erilaiset ulostavat tontut eivät oikein aukea minulle. Miksi sellaisia tahtoisi pitää kotonaan? Samoin erilaiset K-18 koristeet eivät ole minun juttuni. 

Polittiset symbolit eivät myöskään kuulu minun jouluuni, joten sellaisia en tahtoisi joulukuuseeni roikkumaan. 

Joihinkin kaupallisiin ideoihin sorrun sen sijaan hyvinkin helposti, varsinkin jos puhuttelevat huumorintajuani, joka lasteni mielestä on olematon tai ainakin niin kuivaa että litimärät puutkin syttyisivät jos huumoriani voitaisiin käyttää sytykkeenä. 

Uusin ihastukseni löytyi naamakirjasta, nyt pitäisi vaan matkustaa espankankieliseen maahan. Isäntä lupasi rakentaa seimen:

Kuva FB:sta, alunperin Ruotsin kirkon sivuilta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...