Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Lukeminen kannattaa aina

Päätin tehdä nostalgiamatkan makumaahan.

Kaikki 1970-luvulla koulua käyneet, ainakin me vääränkieliset, tietävät tarkalleen mistä puhun kun sanoin että tahdon xx-palloja. Xx siitä systä, etten halua että blogilleni käy kuten Agatha Christien kymmenelle pienelle. Sana kun ei ole poliittisesti korrekti nykyään. Tosin palloille tulee käymään kuten kirjalle kävi: Eikä yksikään pelastunut. 

Suklaapalloiksi en kuitenkaan suostu noita kutsumaan, palloset kun eivät ole nähneet vilaustakaan suklaasta. Sehän olisi harhaanjohtavaa markkinointia! Vai pitäisikö kielilautakunnan hengessä kirjoittaa harhaan johtavaa? Sen sijaan ne saivat pari reilua lusikallista Muumikaupungista tuotua omenahilloa. Avustajani nimittäin hemmotteli minua, ja perhettäni, aivan ihanalla omenahillolla. Ohjetta ei minulla ole, joten kaipa sitten joku perusomenahillokin käy? Kookospallojakaan nämä eivät voi olla, en löytänyt kookoshiutaleita kotoota.

Jääköön siis nämäkin nimeämättä, kuten toisen lempikirjailijani eräs päähenkilö. J.K.Rowlingin hengessä olkoot nämä nyt sitten

Tiedät-kai-mikä-pallonen 

100 g voita
3 dl pikakaurahiutaleita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
½ dl omenahilloa

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää voisula ja omenahillo. Sekoita kunnolla. Tee "palloja", kuorruta ne esim kookoshiutaleilla tai strösselillä, varsinkin jos kotona ei ole kookoshiutaleita.
Pistä valmiit pallot hetkeksi kylmään. 



2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...