Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Elämäni aakkoset: P

Perhe

Ei kai muuta tarvitse sanoa? Perhe on aina olemassa, vaikka kuinka kiukuttelisi ja käyttäytyisi huonosti: perhe on ja rakastaa. Kaikesta huolimatta. Ja kun oikein ottaa päähän ja suututtaa, aina löytyy lohduttava syli johon kömpiä. Ja auta armias jos joku ei kohtele minun perheenjäsentäni asiaan kuuluvalla kunnioituksella...se ei hyvää tiedä!

Minun perhekäsitykseni on hieman laajempi kuin keskiverto ihmisen? Ainakin luulen niin. Minun koko perheeni nimittäin ei asu samassa osoitteessan kanssani. 

Äitini asui aikoinaan perheensä kanssa. Sitten hän muutti yhteen isäni kanssa ja he perustivat perheen. Minä ja siskoni olemme asuneet samassa perheessä ja olemme siis perhettä. Siskoni meni naimisiin ja sai lapsia...perheeni siis laajeni. Äidilläni on sisko...No, taidatte ymmärtää? Kerran perhettä, aina perhettä ja uudet perheenjäsenet adoptoidaan mukaan. Yhtä suurta perhettä siis. 

Ja ettei tämä menisi liian helpoksi: perheeseemme kuuluu myös kokoelma nelijalkaisia ja siivekkäitä. Nuo evillä varustetut ovat koristeita, ne kun eivät tunnu välittävän meistä sen enempää. Vaikka tulevat kyllä tietysti katsomaan tulisiko ruokaa kun lähestyy akvaariota, osoittavatko kiintymystä? Ovatkohan nekin perhettä?

Koristeita?

“When everything goes to hell, the people who stand by you without flinching
-- they are your family. ” 
~Jim Butcher


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...