Vuodesta toiseen se on kinkku joka löytyy pöydästämme. Kalkkunaakin meillä on ollut, mutta kinkusta eivät elämäni miehet ole valmiita luopumaan. Paistan sen aaton aattona, että ehtii sitten jäähtymään aatoksi. Joko pussissa tai ruiskuoren alla. Ja tietysti yöaikaan, että saan yöllä kömpiä katsomaan miten kinkku voi.
Kaneli kuuluu jouluun ja ennen kaikkea joulupuuron päälle. Ceyloninkanelia olisi tietysti kiva suosia, pienemmän kumariinipitoisuuden takia, mutta ihan helposti sitä ei löydä.
Korvapuustit ovat hyviä, tosin jouluksi en niitä tee, mutta muuten teen niitä mielummin kuin perinteisiä pyöreitä pullia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti