Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: N

Naamakirja

Koska Fazer valtasi F:n siirsin Facebookin N:n kohdalle. Olisihan tänän sopinut Nesbö, nukkuminen tai joku muu n-sana. Mutta koska naamis täyttää aika suuren osan päivästäni, niin annetaan sille ihan oma kirjain.

Kun joskus aikoinaan tein itselleni profiilin naamikseen, en uskonut miten moniin uusiin, ihaniin ihmisiin tutustuisinkaan. Jos olisin sen tiennyt, olisin liittynyt paljon aikaisemmin. 

Olkoonkin että naamiksessa on paljon mätää, siellä on myös paljon hyvää. Enimmäkseen hyvää itse asiassa. Aika pitkällehän oman etusivunsa saa mieluisaksi valitsemalla ihmisiä ympärilleen joiden ajatusmaailma muistuttaa omaa. 

Päivän mittaan luen valtavan määrän päivityksiä jotka saavat minut hymyilemään, katson kuvia jotka liikuttavat ja kerkeän seuraamaan iltapäivälehdistä pikayhteenvetoa. Saan arkisia päivityksiä ystävieni elämästä, vaikka se ei tietenkään korvaa kasvokkain kohtaamista, on hauskaa nähdä mitä ystävien arkeen kuuluu. 

Saan elää ystävien iloja ja suruja, häiritsemättä puhelinsoitollani arjen pyöritystä. Vaikka silloin tällöin soitakin, ihan kuullakseni ystävieni äänen. 

You know you are addicted to Facebook
when you log off Facebook, turn your computer off,
go to bed, role over,
and log onto your Facebook from your phone one last time for the night.
~ Unknown


torstai 29. toukokuuta 2014

Kakku Kipparille

Mieheni vanheni taas.

Tiedän kyllä, ettei mikään koskaan pääse samalla tasolle Ariel-kakun kanssa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Siispä kun törmäsin Lauramainen blogissa simpukkakakkuun, tiesin minkälainen kakku koristaa kahvipöytäämme tänä vuonna.



Kippari oli kyllä hieman ihmeissään, kun ei Ariel ollut mukana, mutta kuten hän itse totesi: ranta jolla Ariel ei ole vielä käynnyt. Partiolainen oli reipas ja teki kakun, minusta tuo pinta on niin käsittämättömän kaunis, ellei tuosta tule meri mieleen niin sitten ei mistään. Sietää isän olla ylpeä tyttärestään! 



Lauramaista reseptiä ei tietenkään seurattu orjallisesti, mutta tässä meidän variaatio kakusta.

Simpukkakakku

Pohja:
400 g Pirkka Digestive keksejä
75 g laktoositonta voita

Täyte:
4 dl Eila kuohukermaa
250 g laktoositonta maitorahkaa
300 g Marabou Daim suklaata
4 liivatelehteä
½ dl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Kiille:
2 dl omenatäysmehua
½ dl vettä
2 rkl sitruunamehua
4 liivatelehteä
pieni määrä Roberts sinistä elintarvikeväriä

hieman suklaakaurakeksejä ja simpukkasuklaita koristeluun

Pohja: Sulata voi ja murskaa keksit. Sekoita keskenään ja levitä muroseos irtopohja vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä viileään jähmettymään.

Täyte: Pistä liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Sekoita kerma ja vaniljasokeri ja vaahdota. Murskaa suklaa rouheeksi. Sekoita suklaamuruset rahkaan. Sekoita varovasti kermavaahtoon. Kiehauta sitruunamehu. Sulata "kuivaksi" puristetut liivatteet mehuun. Kaada ohuena nauhana kermaseokseen ja sekoita huolellisesti. Kaada seos taikinan päälle ja hyydytä kunnolla, mieluiten yön yli.

Kiille: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita omenamehuun vesi ja elintarvikeväri. Kiehauta sitruunamehu ja lisää kuiviksi puristetut liivatelehdet sekaan. Kaada omenamehun sekaan ja anna jähmettyä n. 10 min jääkaapissa ennen täytteen päälle kaatamista.  Hyydytä vähintään 3 tuntia. 

Koristele keksinmuruilla ja simpukkakonvehdeilla.


Elämäni aakkoset: M

Matkustaminen

Pelkään lentämistä, laivassa tulen merisairaaksi ja autossa istuminen on aika turhauttavaa. Miksi ihmeessä siis pidän matkustelusta? En oikeastaan pidäkään, mutta ainut tapa saada kokea maailman ihmeitä on mennä paikan päälle ihmettelemään. Se ei valitettavasti onnistu ilman että istahtaa lentokoneeseen. Tai laivaan. Melomalla ei kovin kauas pääse päivässä, joten jos aikoo ehtiä ihmettelemään ihmeitä on käytettävä lentokonetta. 

Mieheni ja lapseni taas rakastavat lentämistä ja matkustelua, joten aika usein siis istahdan koneeseen ja lennämme jonnekin ihmettelemään aurinkoa. Siitäkin nimittäin mieheni pitää. Tämä on johtanut siihen että lentopelkoni keskittyy nousuihin ja laskuihin sekä ilmakuoppa-alueisiin. Muutenhan tuolla yläilmoissa pystyy melkein jo rentoutumaan.

Olemme yrittäneet kerran vuodessa matkustaa jonnekin perheenä. Joskus jopa hieman pidemmälle. Viime talven matamme suuntautui Krabille, josta jo kerroinkin. Ensimmäinen Aasianmatkamme perheenä. Toiveenani olisi joskus nähdä Uusi-Seelanti, mutta se tarkoittaa että istun koneessa ja kauan. Toinen haave olisi valokuvaus safari. Valitettavasti maailman tilanne on aika epävakaa, joten matkustelu on hieman haasteellista sen takia. Matkustelun kun pitäisi olla rentouttavaa ja mukavaa. Ja sitten on tuo ekologisuus näkökulma. Kovin luontoystävällistä ei turismi ole. 

Maspalomas

The world is a book and those who do not travel read only one page.~ St. Augustine


tiistai 27. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: L

Lapset

Eräs lapsi kertoi minulle "ettei ole reilua, koska kukaan ei kertonut hänelle..."

Ei kertonut kukaan minullekaan että lapsen äidiksi ryhtyminen tarkoittaa että omasta sydämestä tehdään hirnyrkin tapainen esine, Harry Potter fanit tietävät mistä puhun, ja sydämestä osa päästetään kävelemään pitkin katuja. Lapset siis ovat "säiliöitä" joiden sisälle piilotetaan rutkasti rakkautta ja iso pala omaa sielua.

Elämäni aakkosten A ja O, alku ja loppu sekä koko sisältö mahtuu tähän kirjaimeen.

Arielin blogista lainassa: äiti ja lapsukaiset
While we try to teach our children all about life,
Our children teach us what life is all about.
~Angela Schwindt


maanantai 26. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: K

Kirjat

Isäni luki minulle iltasatuja aina kun oli kotona siihen aikaan kun minun tuli kömpiä nukkumaan. Toki äitikin varmaan luki, mutta isän satutuokiot muistan. Ehkäpä siksi että ne, isin työmatkojen takia, olivat harvinaista herkkua.

Itse opin lukemaan lukemalla satuja ja läksyjä ääneen koiralleni. Lukukoira ei suinkaan ole mikään uusi keksintö. 

Tätini oli päättänyt päästä aikanaan pälkähästä hyydyttämällä siskoni ja minut tylsillä runoilla iltasatujen sijaan. Siispä hän satsasi Runebergiin ja Vänrikki Stoolin tarinoihin (Fänrik Ståls sägner). Osaan edelleenkin pätkiä sieltä täältä ulkoota. Mikään pikasatu tuo ei missään nimessä ollut, täti luki runon jos toisenkin ja aina vaadin lisää. 

Isoisäni satsasi kirjoihin kun oli joululahjojen aika. Tai siis auttoi joulupukkia. Isoisä oli ehtinyt hankkimaan joululahjoja ennen kuolemaansa, ne sitten jouluaattona tulivat perille. En osaa sanoa olivatko ne korvamerkitty isoisän toimesta vai kuka valitsi saajan, minä kuitenkin sain D.E Westlake'in kirjan Käytös hyvä kymmenen (Good behavior). Yksi aarteistani. Hihitin ääneen kun sitä luin, se selvästikin oli teinistä hauska. Olen itseasiassa hieman unohtanut Donaldin kirjat, pitäisi varmaan katsoa kirjastosta josko löytyisi muita herran kirjoja. Vieläköhän ne naurattaisivat?

Edelleen rakastan kirjoja, joskin olen ymmärtänyt etti jokaista kirjaa tarvitse omistaa, kirjojen maailma kun on sen verran suuri että harvemmin tulee luettua samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan.Tällä hetkellä työn alla ovat Grishamin Puhallus (The racketeer) äänikirjana työmatkoilla ja Iveyn Lumilapsi (The snow Child) yöpöydällä. Ja pari muuta kirjaa jotka odottavat kiltisti vuoroansa. 


You know you’ve read a good bookwhen you turn the last pageand feel a little as if you have lost a friend.
~Paul Sweeney

lauantai 24. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: I

Induktioliesi

Tähän olisi tietysti voinut lisätä elämäni ensimmäisen miehen: Isin. Se olisi kuitenkin ollut liian helppoa.

Toinen, ääritärkeä I, olisi insinöörit. Elämässäni on kaksi inssiä, toisen kanssa jaan geenejä, toisen kanssa olen naimisissa. Mutta koska yritän hieman suojata rakkaimpieni yksityiselämää, päätin päästää heidät pälkähästä vaikka ovatkin tärkeämpiä kuin yksikään tavara maailmasa. 

Rakastan kuitenkin myös induktioliettäni. Kun teimme keittiöremonttiamme ilmoitin miehelleni, sille insinöörille, että haluan induktion kiettiöömme. Päivääkään en ole katunut päätöstäni. Suurin syy tuohon toiveeseeni oli kissamme. Pahin painajaiseni oli että Nemo hyppäisi kuumalle liedelle, induktio ei kuumene kuin kattilan alta. Kattila siis kuumentaa lasilevyn, mutta aika nopeasti se jäähtyy.

Toinen vaihtoehto olisi ollut kaasuliesi, sekään ei juurikaan ole kuumana käytön jälkeen, mutta tuo induktio oli ajatuksena miellyttävämpi. Kaasuliesi löytyy mökiltä, ja toki puutarhasta, grillin yhteydessä on myös "keittolevy"

Yksi ainut huono puoli tuossa induktiossa on: se on hurjan nopea. Olen oppinut, ettei sille sovi selkäänsä kääntää, vesi nimittäin kiehui jo. 

Nemo <3

Put your hand on a hot stove for a minute and it seems like an hour.
Sit with a pretty girl for an hour, and it seems like a minute.
~Albert Einstein



perjantai 23. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: J

Joulu

Tuskinpa tämä on kenellekään yllätys? J on joulu. Oikeastaan en tiedä miksi juuri joulu on se tärkein pyhä. Miksi ei esimerkiksi pääsiäinen kipua samalle tasolle? Vapaapäiviähän silloinkin on tarjolla.

Kai tämä johtuu lapsuuden muistoista? Joulua hehkutetaan kuukausia ennen joulua. "Ellet ole kiltisti ei Joulupukki tule käymään. Tontut katselevat". Sai kirjoittaa toivomuskirjettä ja aika usein ne toiveet sitten toteutuivatkin aattona. Oli sitten ollut kiltti tai ei.

Nykyään tärkeintä joulussa on perheen yhdessä oleminen ja lasten ilo. Mutta olen äitini kanssa samaa mieltä: yksi lahja on saatava, myös tässä iässä. Sisältö ei ole kuitenkaan se tärkein asia vaan se jännitys kun saa arvuutella mitä paketissa voisi olla. 


I wish we could put up some Christmas spirit in jars
 and open a jar of it every month.
~Harlan Miller


Rakas Joulupukki

Katsotaanpa toimiiko tämä Korvatunturille  tiedoituskanavana.

Oletan että toimii, sillä olen huomannut että Joulupukki tuntuisi lukevan blogiani. Tosin en ole ihan varma haluanko tämän kirjan, se ei nimittäin ole vielä ilmestynyt enkä ole päässyt selailemaan tai muuten tutustumaan sen sisältöön. Enkä ole myöskään tutustunut kirjasarjan aiempiin julkaisuihin. Siispä rakas Joulupukki: voisitko katsoa pidämmekö, makusi kun tuntuu näissä asioissa olevan aika sama kuin minun, tästä kirjasta ennen kuin mahdollisesti hankit sen konttiin laitettavaksi. 

Minä taas puolestani yritän tehdä parhaani että unohdan tämän postauksen ennen joulua, tosin pahoin pelkään että tämä tulee löytymään syksymmällä erinäisistä joulublogeista kun kirja oikeasti ilmestyy. 

Tuo sana "fika" on muuten sellainen joka ei omaan sanavarastooni mahdu. Kaikilla muilla osaamillani kielillä pidetään kahvitauko, myös kotimaisella versiolla äidinkielestäni. Miksi ihmeessä sille pitää keksiä om sanansa? Kuulema kyseessä on sosiaalista instituutiota selittävä sana. Jahas, kahvitauko siis ei selitä tätä? No, onneksi saan edelleen pitää kahvitaukoni täällä kotimaassani ilman erikoissanoja. Naapurimaassa nyt muutenkin tuntuvat sekoilevan noiden sanojensa kanssa. Sekoittavat sämpylät laskiaispulliin, ainakin jos sattuvat täällä tilaamaan sämpylän fiikatessaan.

Täysin epäonnistuneesta nimestään huolimatta olen kuitenkin edelleen kiinnostunut kirjasta. Luulisin.

Joten: "Rakas Joulupukki, kirjoitan sinulle näin toukuokuussa kun sattumalta satuin huomaamaan että pajallasi on ahkeroitu ja..."


torstai 22. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: H

Harry & Herriot

James Herriot (Wight) oli idolini kun olin pikkutyttö. Rakastin televisiosarjaa jossa Christopher Timothy näytteli Jamesia. Luin myös kaikki Herriot kirjat jotka sain käsiini. Tohtori Herriot hoiti pilalle hemmoteltua kiinanpalatsikoiraa ja ennen kaikkea sen omistajaa. Ja pelasti paukuttelevan bokserin löytämälle sille uuden omistajan jolla ei ollut hajuaistia. Herriot pelasti eläimiä liukuhihnalla ja pyöri siinä sivussa erinäisissä eritteissä. Olisi ehkä pitänyt lukea ne Herriotit vielä hieman tarkemmin pienenä? Ja uskoa ettei se ammatti aina, ei edes joka päivä, ole niin ihanaa kuin pikkutyttönä kuvittelin. Tosin, olen Jamesin kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta: päiväkään en vaihtaisi pois. 

Hankin jossakin vaiheessa kaikki Herriotin kirjat itselleni, jossakin muutossa ne ovat vaan joutuneet jonnekin. Pitää yrittää löytää ne, sillä epäilen että ehkäpä tyttäreni, mahdollisesti, voisivat arvostaa Jamesin seikkailuja. Ja jos he eivät niitä halua lukea, minä voisin lukea ne uudestaan.

Hieman vanhempana ihastuin Harry Potteriin. Kiitos siitä kuuluu ystävälleni. Aloitin Potterit äidenkielelläni, siitä ei tullut mitään, kirja oli outo ja jätin sen, vastoin tapojani, kesken. Kun ystäväni kehui kirjoja katselin häntä hetken hieman ihmeissäni ja totesin: en pidä niistä. Vastakysymykseksi sain: oletko lukenut Kaparin käännöksiä? Sain lainaksi kolme ensimmäistä Potteria, ne luettuani olin aivan koukussa ja odotin malttamattomana neljännen kirjan ilmestymistä. Kun se ilmestyi olin jo hankkinut ne aiemmin ilmestyneet, jos on kirjoihin hurahtanut niin on. 

Ei elokuvatkaan huonoja ole, mutta eihän niihin millään saa mahtumaan koko taikamaailmaa. Mikään ei siis voita kirjoja. Ei edes Timothy, vaikka lähelle pääseekin. 

Kuva täältä
People find it far easier to forgive others for being wrong than being right.

~JK Rowling 
(Albus Dumbledore in Harry Potter and the Half-Blood Prince)




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Best In Show

Olen aiemminkin maininnut tuosta ilmaisesta aarreaitasta.

Kirjastosta löytyy lähes mitä vaan, uusin löytöni oli Best in Show niminen kirja. Kyseessä ei todellakaan ole koiranäyttelyihin valmistuvat aapinen vaan kutojan unelmakirja.


Harmittavaa kyllä, en ole löytänyt käännettyä versiota tästä, enkä todellakaan aio yrittää saada mitään aikaiseksi englanninkielisistä ohjeista. En tiedä onnistuisinko edes suomenkielisillä ohjeilla.


Rotuja löytyi laidasta laitaan, mutta minun BIS-voittajani noista oli ehdottomasti afgaani. 


Jos satun löytämään sheltin ohjeet suomeksi, tai ruotsiksi, voi olla että vielä muutan mieleni ja yritän tehdä itselleni koiran.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: G


Google

Käytän Googlea lähes päivittäin, joten sen verran suuren osan täyttää elämästäni, että pakko sille on antaa oma paikka aakkosista.

Lienee niin tuttu kaikille, ettei tarvitse sen enempää selitellä.

Googlesta löydetty, luonnollisesti

If it isn't on Google, it doesn't exist.
~Jimmy Wales


maanantai 19. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: F

Fazer

Olen suklaa-addikti. Maailman kaikista herkuista suklaa on se ainoa jota en pysty vastustamaan. Tosin, en kyllä ole kovin hyvä vastustamaan niitä muitakaan.

Belgian pienet suklaakaupat olivat taivas...tai helvetti, sillä vaihtoehtoja oli loputtomasti. Kotimaisista suklaista yksi on yli muiden. Fazerin sininen. Valitettavasti sitä ei saa laktoosittomana, joten kulutus on, olosuhteiden pakosta, pienentynyt. Olen kyllä Fazerille lähettänyt mailia aiheesta, mutta siihen ei ole edes vastattu.

Fazerilta tulee kaikenlaisia makuvariaatioita, ikään ei kuitenkaan voita sitä perinteistä sinistä. Ei mustikka ja mansikka pahoja ole, eivät missään tapauksessa, mutta sininen on sinistä.

Fazerin kahvilassa join pikkutyttönä kaakaota, se oli luksusta vailla vertaa kun pääsin isoisän kanssa "kahville". Kaakaokupponen ja kissankieli. Nam!

Mummolassa oli usein Fazerin parhaita tarjolla, niistä kelpasi jääkarhut ja kis-kis:it. Muut maut jätin muille. Hauskaa että monet lapsuuteni suosikeista ovat taas kaupoissa. Tosin en allekirjoita että merkkarit olisivat alkuperäisiä. Ne ovat liian pehmeitä.

Toinen Fazerin ehdoton suosikki on marjapiirakat. Kun olin tyttönen, isi joskus osti Sestosta mustikkapiirakoita. Aivan ihania. Niistä peltikuorista ja muovipaketista joihin ne silloin oli pakattuna isi sitten kerran teki minulle robottipuvun naamiaisiin. Todellista kierrätystä! Vieläkin ostan harvakseltaan Fazerin marjapiirakoita, makuja on nykyään paljon, mutta mikään ei voita sitä mustikkaa.

Onhan Fazerilla toki paljon muitakin upeita tuotteita, mutta suklaa ja marjapiirakat ovat saaneet myös lasteni hyväksynnän. Äidiltä tyttärille.


There is nothing better than a friend, unless it is a friend with chocolate.~ Linda Grayson



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Iltapalaksi

Jääkapissani oli päivämääräheikkoa kermaviiliä.

Olen luvannut itselleni etten täytä jääkaappia tavaralla jonka kannan kompostiin, joten ei auttanut muu kuin keksiä kermaviilille käyttöä. Koska samaisessa jääkaapissa oli hiivaa niin sämpylät vaikuttivat fiksulta idealta. Samalla päätin käyttää pois noita "jauhojämiä". Nekin kun muuten päätyvät kompostiin.

Iltapalasämpylät

4 dl vettä
200 g laktoositonta kermaviiliä
1 pala hiivaa
n 2 rkl vaaleaa siirappia
1 tl suolaa
3 dl tattarihiutaleita
3 dl kaurahiutaleita
n 10 dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä

Lämmitä neste n 40 asteiseksi ja lisää kermaviili. Lisää suola, sokeri ja hiiva. Lisää jauhota ja vaivaa taikina huolellisesti. Anna kohota liinana alla, lämpimässä hetken. Tee sämpylöitä ja kohota liinan alla n 30 min. Paista 225 asteessa n 10 min

Pitäisiköhän lotota?

Postista oli tullut saapumisilmoitus.

Ihmettelin mikä paketti sinne oli tullut, en ollut tilannut mitään, mutta päätin kuitenkin olla reipas ja kävellä postiin hakemaan pakettia. 

Onneksi ystäväkin oli käymässä "kaupungilla", sain pummattua kyydin kotiin. Paketti oli sen verran iso, ettei sitä ihan näppärästi kantanut. Sisältö oli iloinen yllätys. Olin vastannut johonkin kyselyyn ja arpaonni suosi, olin voittanut aikamoisen kokoelman kotimaisia hygieniatuotteita. Kivaa. Kesä tulee ja Off'ia kuluu. Ja taatusti myös nuo muut tuotteet tulevat käyttöön.

Koska arpaonni on viime aikoina ollut aikamoinen, pitäisi ehkä lotota?


lauantai 17. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: E

Eläimet

Eläimet! Olen varmaan ihan taaperosta asti tykännyt eläimistä ja ihmetellyt muurahaisten vahvuutta, perhosten väriloistoa ja lintujen lauluääniä.

Kesän kohokohtia oli kun pääsin Korkeasaareen äitini tädin kanssa. Hän asui Kulosaaressa ja kujimme Mustikkamaan kautta ihailemaan leijonia ja apinoita. Hämärästi muistan jääkarhutkin, niitä Korkeasaari nyt suunnittelee ottavansa uudestaan. Tosin ei taatusti siihen samaan ahtaaseen "linnaan". 

Kotiinkin sain koiran pitkän neuvottelun jälkeen koiran, Ludden, joka toimi lukukoirana, iltapäiväkerhon vetäjänä, tukena ja turvana. Olisin kyllä halunut marsun, akvaarion, gerbiilin tai jotakin muuta pientä ja suloista, mutta sain kuulla että sitten kun asun oamssa kodissani saan pitää mitä haluan. Koiria kotona kyllä oli sitten enemmän kuin Ludde, "piikiltä pelastettuja" maassamme riitti ja isäni heltyi kun katsoin häntä syvälle silmiin. 

Jossakin vaiheessa tutustuin sitten elämäni mieheen, hänen kotoota löytyi onneksi gerbiilejä, marsuja, kani ja undulaatteja, jossakin vaiheessa siten koirakin, joten sain kuin sainkin niitä eläimiä elämääni vaikka asuinkin kotona. Ja olihan meidän molempien siskoilla hevonen, joten niitäkin pääsi katselemaan.

Ja kun muutin kotoota, seurasin sitten äitini ohjeistusta. Ensin hankin akvaarion opiskelijaboksin nurkkaan. Kun muutimme tulevan mieheni kanssa saman katon alle hän toi linnut tullessaan. Muutaman kuukauden miettimisen jälkeen hankimme koiran, olihan opintolaina nostamatta ja sillä tiellä olemme. Kun ensimmäinen yhteinen lintumme muutti meille päätin että lemmikit saavat kutsumanimensä aakkosjärjestyksessä (!). Kirjaimetkin loppuivat kesken, joten leopardigekkomme ovat sitten saaneet nimensä ihan sattumanvaraisesti. 


Ludde ja omistajansa, joskus 1980-luvulla


If having a soul means being able to feel love and loyalty and gratitude,
then animals are better off than a lot of humans.
~ James Wight (Herriot)


torstai 15. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: D

Disney

Disneyllä on erityinen paikka sydämessäni. Isäni luki minulle iltasatuja, usein Valittujen Palojen suuresta satukirjasta, mutta tiistaisin oli Aku Ankka päivä ja silloin luettiin Akkaria! Vaikka opin itse lukemaan, tahdoin silti että isi luki minulle iltasadun tiistaisin. Isi tosin yleensä valitsi sen sivun pituisen tarinan, mutta juhlaa se oli silti. 

Ensimmäinen elokuvakäyntini jonka muistan oli kummitätini kanssa. Kävimme katsomassa Pelastuspartio Bernard & Biancan. Siihen aikaan elokuvia ei dubattu, vaan alareunassa pyöri teksti jota luki, mikäli ehti. Oi että se oli jännittävää. Istua pimeässä salissa, katsomassa elokuvaa jossa hiiret puhuivat vierasta kieltä.

Ennen sitä olin toki tutustunut Disneyn elokuviin Samu Sirkan Joulutervehdyksessä. Se oli jouluaaton huippuhetkiä kun sai jännittää mikä olisi "vuoden elokuva". Ehdoton suosikkinini Samun joulutervehdyksessä on Kaunotar ja Kulkuri ja ennen kaikkea se spagettikohtaus.

Mamma Mia, mikä elokuva!


Tänä päivänä jouluaaton yllätystä ei tule koska elokuva on luultavasti ilmestynyt jo Blue Rayna ja katsottu useampaan otteeseen ennen aattoa. Tosin Samua Sirkkaa katsotaan silti. Siskoni ja minun toimesta. Lapset eivät ole yhtä kiinnostuneita.

Kun minä olin pieni elokuvat katsottiin musta-valkoisesta telkkarista vuosia sen jälkeen että ne olivat pyörineet elokuvissa. Kun omat lapseni olivat pieniä oli VHS:kin jo hieman vanhentunut ilmiö. Lapseni olivat ihan ihmeissään kun tungin kasetin soittimeen ja kuului "suomeksi" ja ilmoitin ettei kieltä voi valita. Yritin kertoa mustavalkoisista televisioista joihin ei ollut kaukosäädintä, mutta olisin yhtä hyvin voinut kertoa luolasta ja tulen keksimisestä ilmeistä päätellen. Niin se maailma muuttuu. 

Disneyn uusin klassikko Frozen on vielä näkemättä, jospa joudunkin odottamaan Samua tänä vuonna että saan nähdä pätkän huurteisesta seikkailusta?



I don't make films primarily for children.
I make them for the child in all of us,
whether he be six or sixty.
~Walt Disney



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kolmen K:n päivitys

Välillä jotakin muuta kuin aakkosia.

Ei niin että olisin kyllästynyt aakkosiin, päinvastoin, pidän kovasti aakkosista ja aapisista. Mutta kun minun on ihan pakko näyttää teille taimeni. Siispä tänään on vuorossa kirjain K, tosin ei osana aakkosia mutta kolmena kappaleena. Ja samalla sitten mainostan lempikauppani uutta tuotesarjaa? 

En ole vielä tutustunut ensimmäiseenkään K-tuotteeseen, joten en osaa sanoa mielipidettäni niistä. Sen sijaan kuuntelin eilen Ylen uutisia ja siitä miten Lidlin kauppakori tuli halvimmaksi kun sen täytti kauppaketjun omalla tuotesarjalla. Samassa uutisoinnissa mainittiin että vaikka K oli kallein, niin Pirkka tuotteissa oli eniten kotimaisia tuotteita. En ollut yllättynyt, itse asiassa tiesin sen. Kolmannesta ketjusta ei sitten sanottu oikeastaan mitään. 

Mutta miedän piti puhua taimistani. 

Muistatteko kun kerroin äidin lahjasta

Huhtikuun alussa oli ensimmäisen K:n aika: kylvö. Äidin hankkimat simenet ovat sieltä saksalaisesta "halpahallista". Siellä on muutenkin loistavia tuotteita, näiden siemenien lisäksi. Tykkään kaupasta, harmittaa vaan kun sieltä ei saa ihan kaikkea, eikä välttämättä aina saa sitä tiettyä loistavaa tuotetta. Joka tapauksessa siemenet ovat nyt itäneet hienosti pienessä muovikasvihuoneessaan ja ovat jo reippaita pikkutaimia. 

Oli siis aika siirtyä vaiheeseen kaksi: kouliminen. Pikkuiset taimeneni saivat eilen muuttaa erilleen toisistaan. Istutuslaatikossa alkoi olla ahdasta ja joskus olen oppinut että taimet pitää koulia. Itse asiassa olen oppinut sen yläasteella kun minulla oli puutarhanhoitoa kouluaineena. Juurikaan mitään siitä ei ole jäänyt mieleeni, mutta tällaisia outoja asioita putkahtaa sitten kuitenkin tarvittaessa päähäni. Siispä otin tyhjäksi jääneen munakennoston ja siirsin pikkuiseni erilleen toisistaan uuteen, syvempään multaan.

Kolmas vaihe on vielä toteuttamatta: Karaisen pikkuiseni kunhan hieman tuosta muutostaan reipastuvat. Siirrän ne ruukkuihin kennoineen ja alamme sitten harjoitella ulkona olemista. Taitavat päästä tuonne kasvikehikkooni vielä tänä kesänä! 

tiistai 13. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: C

Canon tai Coca-Cola

Olin jo päättänyt että yllätän teidät enkä pistäkään hiilihaapojuomaa c:n kohdalle. Mutta sitten tuli äitienpäivä ja sain uuden cokispurkin! Partiolainen oli tehnyt minulle keksipurkin, joka sisälsi suklaita. Jokaisen suklaan käärepaperiin oli kirjoitettu keksi, niin että tiesin että kyseessä oli keskipurkki. Kannessa vielä purkinavaamisrengas maalattuna. Ihan aito cokispurkki siis!

Herra Pemberton tuskin tiesi mikä villitys hänen päänsärkylääkkeestään tulisi ja että sitä myytäisiin maailmanlaajuisesti litratolkulla päivittäin. Aikamoisia päänsärkyjä ihmisillä, kun niin paljon lääkettä tarvitaan. Tosin ihan alkuperäistä lääkettä nykyinen juoma ei ole, jo herra Pemberton totesi että hänen lääkeensä myy paremmin kun sekaan pistää hiilihapotettua vettä ja myy juomaa janoon.  Mutta uskokaa tai älkää, cokis auttaa minunkin päänsärkyyn, ainakin joskus. Silloin kun särky johtuu puhtaasti dehydraatiosta tai alhaisesta verensokerista. 

Purkkeja on tällä hetkellä reilu 600 erilaista tuolla takkahuoneessamme. Tai oli kun viimeksi laskimme ne, itse asiassa minulla ei ole oikein käsitystä siitä montako noita on. Mieheni on sitä mieltä että kokoelmaa pitäisi jotenkin rajoittaa, en vaan tiedä miten. Tietysti jos alkaisin kerätä joulupurkkeja saisimme hurjasti tilaa tuonne, mutta mitä teen synttäripurkilleni siinä tapauksessa?

Alunperin olin kuitenkin päättänyt että c olisi Canon. Lempparini joka kulkee mukanani Arielissa. Ja aika monessa muussakin paikassa. Kun vielä vietimme ratsastajan kanssa hänen synttäreitään Taikakuvan valokuvauskurssilla saan nykyään jopa hieman enemmän irti kamerastani.

Uusin purkkini <3

With Canon you can

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: B

Blogit

Tämä taitaa olla jokaisen bloggaajan Elämäni aakkoset postauksessa? Mitä tähän lisäämään? Tämänkin piti olla kahden kuukauden tähdenlento, yllytyshulluna ryhdyin bloggailemaan kertoakseni miten jouluhörhön jouluvalmistelut etenevät. Ja jäin koukkuun. 

Ihmeissäni katson tuota kävijämäärälaskuria, se on suorastaan pikkuisen pelottava kun raksuttaa ihan omia lukujaan. Ei minun ystäväni, joka minut tähän yllytti, ole yksin voinut tuota mittaria raksuttaa, siispä teitä lukijoita on oltava muitakin. Mutta keitä?

Google paljastaa että lähes 30000 katselua on tehty Suomesta, se nyt ei yllätä ollenkaan, jos kokonaismäärä on tuo mikä on. Onhan kieli sen verran eksoottinen että se jo rajoittaa hieman. Sen sijaan 89 katselua Ukrainasta tuntuu aika oudolta. Tai viimeisen kuukauden aikana 36 Kiinasta. Tällä viikolla Arabiemirikunnistakin on ollut vierailijoita, tänään 15 osumaa USAsta. Kun tätä naputan on 4 saksalaista katsomassa blogia.



Itsekin olen koukussa aika moneen blogiin, tuossa oikealla on listattuna osa niistä. Bloglovinin' kautta seuraan vielä muitakin. Valitettavasti aika ei riitä seuraamaan ihan aktiivisesti kaikkia mielenkiintoisia blogeja, mutta sähköpostiini tulevan yhteenvedon luen aina läpi. Ja klikkaan auki ne puhuttelevimmat postaukset.

Pari vuotta vanha kuva blogin päivittämisestä

A blog is merely a tool that lets you do anything

from change the world to share your shopping list.

 ~ Unknown



lauantai 10. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: A

XL Elämää on yksi lempiblogeistani.

Viikko sitten sitten siellä oli Elämäni aakkoset postaus. Koska minusta oli todella hauskaa lukea Dahlian mietteitä ja koska aakkosia on harrastettu täälläkin, päätin minäkin kertoa hieman itsestäni. Tosin täällä totuttuun tapaan: kirjain kerralla.


Ariel

Ariel on kajakkini. Reilu 6 metriä pitkä ja suhteellisen painava lasikuituihmeeni. Syy siihen että otin muutaman autokauppiaan kanssa yhteen, he kun eivät tajunneet miksi en tahdo citymaasturia vaan auton jonka katolle jaksan nostaa Arielin. Tai yksi syistä, oletteko ikinä olleet naisena autokaupassa? Se on hermoja raastava kokemus!

Ariel on myös avioliittoneuvojamme. Kippari kun istuu selkäni takana on ihan pakko mennä samaan suuntaan ja tasatahtia. Muuten hommasta ei tule mitään. Siinä oppii yhteistyötä ja tulee muutamat maailmanongelmatkin ratkaistua siinä sivussa. Pitäisi varmaan istuttaa pari suurvaltajohtajaa kaksikkoon?

Jos joku olisi väittänyt vielä muutama vuosi sitten että harrastan liikuntaa ja vieläpä melontaa, olisin passittanut kyseisen henkilön mielentilatutkimukseen. Sitten istahdin kajakkiin. Maailman tehokkainta liikuntaa tuo nyt ei ehkä ole, kun minä melon, mutta sielu lepää kun istuu kajakissa kuuntelemassa luonnon ääniä. 


Yksi tuhansista Arielista otetuista kuvista
Wherever there is a channel for water, there is a road for the canoe.Henry David Thoreau


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...