Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kortteja

Olen kutonut sukkia tänä vuonna, kuten ehkä olette huomanneet.

Jämälankoja tuppaa vaan kertymään aika paljon, joten yksi oivallinen käyttökohde on joulukortit!

Koska osa korteista ovat selvästikin jo saapuneet perille, uskaltanen paljastaa tämän vuoden kortin ulkonäön?

Koska olen hieman luvannut itselleni että yritän vähentää tavaroiden ostamista, päätin käyttää pois kotoota löytyviä askartelupahveja, vaikka eivät olleetkaan valmiiksi taiteltuja tai edes tummansinisiä kuten olin suunnitellut.

Taitoskohtaan vedin veitsen tylpällä kärjellä ulkopintaan pienen "naarmun", helpottaa huomattavasti taittamista.


Taitoin kortin ja mittasin "etukannen" keskipisteen ylä ja alareunaan, alareunaan lisäsin vielä 1 cm välein merkit. Merkkikohtiin leikkasin pienet viillot, yläreunaan pienen kolon.


Kortin etukanteen liimasin kolon alle kaksipuolista, hyvin ohutta teippiä (Citymarketin askarteluhyllystä rullana)


Partiolainen leikkasi vielä paperileikkurilla pieniä kukkasia.


Sitten vaan punomaan lankaa alhaalta ylös, jokaisen viillon kautta. Latvaan vielä kukkanen tähdeksi ja kortti on kirjoittamista vaille valmis. 


Lapset ovat maistelleet viime aikoina mm. vihreää ja punaista retiisiä, ne olivat kuulema pahoja, papaijaa, valkosuklaasalmiakkimateleita, tummasuklaakarpaloa ja valkosuklaamustikkalakritsia. 

Herran kalenterissa on ollut kaikenlaisia pulloja ja purkkeja mm. tällainen tonttu-ukko




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...