Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kissamaista

Sain joululahjaksi "Kissavieras" kirjan.

Kirjan kansi on kaunis, herkkä ja vie jotenkin ajatukseni japanilaiseen kalligrafiaan ja pensselinvetoihin. Etukannen herkkyys taas muuttuu takakannessa jopa synkkyyteen, kuvaa oikeastaan kirjan tarinaa aika hyvin.

Koska japanilainen kirjallisuus on minulle täysi mysteeri, päätin aloittaa tutstumisen takakannesta:

Tokion laitamilla, pienessä talossa asuu kolmikymppinen pariskunta. He ovat kirjailijoita ja työskentelevät kotoa käsin.
Eräänä päivänä heidän pihalleen tassuttelee kissa, vastaansanomattoman kiehtova olento, joka saa heidät kohottamaan katseensa kirjoituspöydästä. Kissa kyläilee seuraavanakin päivänä, ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Eläin ilahduttaa, ja arki muuttuu uuden tuttavuuden myötä. Elämä tuntuu toiveikkaalta, sillä kissa tuo siihen uutta eloa: pariskunta kertoo päivittäin eläimen edesottamuksista toisilleen. Sitten tapahtuu jotain, joka muuttaa kaiken.
Kissavieras on kaunis ja viisas mutta eleetön romaani, joka saa katsomaan elämää uusin silmin.


Kirjassa on upeita, kauniita kuvauksia kissaa, tai pariskutaa, ympäröivästä pihapiiristä. Niitä lukiessa henki välillä salpautuu. Ja samoin tietysti kuvataan siitä mitä "kissavieras" touhuaa


"Se hylkäsi pingispallon, heittäytyi suorassa kulmassa vastakkaiseen suuntaan ja iski samassa pikkutassunsa pihakiven varjossa lymyilleen rupikonnan päähän.
Seuraavassa hetkessä se syöksyi taas toisaalle ja liukui ruohikkoon toinen etujalka edellä.
Sieltä se tapitti minuun ja nytkähteli valkoinen vatsa paistaen.
Mutta kuinka ollakaan, seuraavalla hetkellä kissa ei enää vilkaissutkaan pelikumppaniinsa vaan loikkasi suoraan kohti kuivaustelineessä roikkuvia alusvaatteita,
tarrasi niiden lahkeisiin ja ryntäsi sitten puuportista päätalon pihalle."

Kaikki jotka ovat joskus pennun kanssa olleet tekemisissä hymyilevät varmaan tuon luettuaan

Kirja myös avaa hieman japanilaista ajatusmaailmaa, joka on hyvin kaukana omastani. Ei tullut esimerkiksi kotia etsiessä mieleenikään poiketa ensin ennustajan luona.

Hidastempoinen ja kaunis lukukokemus, ehdottomasti. Tosin paljon on sellaista mitä ei kirjailija sano suoraan vaan joutuu itse lukemaan rivien välistä. Paikoitelleen tosin huomaa, että kirja perustuu lyhyisiin tarinoihin jotka on sidottu yhteen romaaniksi. Hieman päiväkirjamainen lukukokemus siis. 

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
No onhan tuo nyt herkkä ja kaunis nimi

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Luonnollisesti. Esim täällä ja täällä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

23. Käännöskirja
Raisa Porrasmaa on kirjan kääntänyt.

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Tämä kohta on selvä valinta, olen kiitollinen että joillekin asioille löytyi kirjan lopusta selitys

41. Kirjan kannessa on eläin

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...