Siipien kantamat

Taas on työmatkalla yksi kirja kuunneltu.

Jussi Valtonen: Siipen kantamat. Inhoan kirjoja, jotka alkavat "lopusta". Jo alussa kertoja seisoo katsomassa ulos sairaalan ikkunasta, ja koska kirja ei todellakaan sijoitu sairaalaan, niin voinen päätellä tästä jotakin?

"Syyllisyys - osoittaako se, että on jo ajauduttu väärille raiteille
 vai onko huono omatunto nimenomaan moraalin tae,
joka varmistaa ettei mitään väärää pääse tapahtumaan?"

Sitä kirjassa sitten pohditaankin. Kirjan päähenkilö on lukion äidinkielen opettajana, joka ihastuu oppilaaseensa. Toinen ikääntyvä eronnut mies, toinen teini jolla on elämä edessä. Täysi-ikäisiä molemmat, toki, mutta silti minun on vaikea ymmärtää. Varsinkaan kun oma tyttäreni on "Mariannen" kanssa saman ikäinen.

Ajattellessaan Mariannea opettajamme muutem miettii mitä "se" tekee. Ei, ei ja ei. Ei ainakaan jos on äidinkielen opettaja! Ja kun kyseinen opettaja vielä jossakin vaiheessa "alkaa kirjoittamaan", tässä kohtaa tosin Mariannekin älähtää, on minun hermorakenteeni jo tiukoilla.

Kuten varmaan arvaatte, ei ollut minun lempikirjojani, vaikka nyt ei ihan mahdottoman huonokaan. Ainakin huomasin mielessäni ottavani kantaa asioihin ja tunnustan, kun Juhani sairastui, jaksoin minäkin manata meidän terveyslaitostamme.


2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Löytyihän noita. Esimerkiski täällä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Ei nyt varsinaisesti, mutta kyllä koira pääsee muutaman kerran kävelylle.

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Valtonen on psykologi koulutukseltaan

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Juhani sairastuu. Vakavasti

39. Ikääntymisestä kertova kirja
Tavallaan, näinkin, Mariannen ja Juhanin ikäero ennen kaikkea tuo esiin toisen nuoruuden ja toisen harmaantuvat hiukset